Bernadette Fox asuu tyttärensä Been ja miehensä Elgien kanssa Seattlessa. Hän eristäytyy aurinkolasiensa taa, kotinsa katon vuotokohtiin aseteltujen vedenkeräysastioiden väleihin ja turvapaikkaansa pihan asuntovaunuun. 15-vuotiaan Been äitinä hänen tulisi osallistua tiiviin kouluyhteisön elämään ja tapahtumiin, mutta hän ei sitä tee. Tästä syystä yhteisö, ja etenkin naapurin seattlelainen hienostorouva Audrey Griffin hännystelijöineen, on leimannut Bernadetten epäsosiaaliseksi ärsykkeeksi. Aikoinaan urallaan menestyneen ja viehättävän Bernadetten nykyelämä on pääasiassa ihmisten pakoilua ja Seattlen liikennekäyttäytymisen fanaattista arvostelua. Suureksi koetinkiveksi osoittautuu tyttären toive matkustaa vanhempiensa kanssa lomalle Etelämantereelle. Ikävien sekaannusten ja sattumusten keskellä, juuri matkan kynnyksellä, Bernadette katoaa. Muiden hylkimää äitiään ihaileva lahjakas Bee ottaa tehtäväkseen selvittää tämän olinpaikka erilaisten tallennettujen viestien ja oman sinnikkyytensä avulla.
Entisen tv-käsikirjoittajan Maria Semplen
Missä olet, Bernadette? (Gummerus, 2012) on taka- ja sisäkannen arvioiden mukaan pääasiassa sarkastisen kepeää luettavaa. Kirjan keskiössä tosiaan ovat hulvattomat sattumukset sekä ihmisten koomisuudessaan viehättävät oikut ja neuroosit. Pienen yhteisön kuvaus tuntuu kyseisenkaltaisesta ympäristöstä kotoisin olevasta bloggaajasta tutulta. Lähes jokainen yhteisön jäsen tietää muiden asiat, usein paremmin kuin omansa, ja etenkin haluaa puuttua niihin sekä hyvässä että pahassa. Erilaisuus asetetaan helposti kyseenalaiseksi, eivätkä kaikki (epäsosiaaliset) kukkaset saa rauhassa kukkia. Toisaalta suosituimmuusjärjestys saattaa muuttua radikaalin nopeasti ja entisistä vihollisista voi tulla ystäviä, pelastajia.
Pääosin kevyeen sähköpostimuotoon kirjoitettu teos on helppolukuinen, ja tosiaan, monin paikoin hersyvän hauska. Semple on kuitenkin onnistunut rakentamaan teoksensa hienon kaksitasoiseksi. Bernadette on samaan aikaan bridgetjonesmaisen höperö sekä inspiroivan syvällinen ja kekseliäs hahmo. Hänen tarinansa ei ole vain joukko outoja sattumuksia vaan myös kertomus syvistä tunteista ja elämänhallintaongelmista. Todellisuudessa Bernadette on kadonnut henkisesti ja sosiaalisesti jo ennen fyysistä katoamistaan. Suurten unelmien ja visioiden romahdettua ihmisestä kuin ihmisestä tulee helposti Bernadette. Joskus tarvitaan pysäyttävä kokemus, esimerkiksi mykistyminen maailman monimuotoisuuden tai luonnon ihmeiden äärellä, jotta ihminen todella palaa takaisin elämään.
Kirja on kadonneen ja kadotetun naisen selviytymistarinan ohella, ja osittain jopa tätä selkeämmin, tarina ihmissuhteista sekä niiden tuomista täyttymyksistä ja pettymyksistä. Kirja kuvaa hienosti sekä äidin ja tyttären että isän ja tyttären suhdetta. Rakkaussuhteet ja niiden tuomat tunteet ovat poikkeuksellisesti ja virkistävästi taka-alalla. Kirjailijan tapa kuvata Etelämantereen maisemia saa paatuneimmankin kylmäkammoisen haaveksimaan jääpatsaiden keskellä astelemisesta. Mutta varoitus: Seattlea kohtaan kirja saattaa aiheuttaa sellaisen kammon, että edes Tom Hanksin herttainen Uneton Seattlessa -hahmo ei enää asiaa muuta.
