Prinsessa ja skorpioni

Keittiönpöytämme ääressä, oluen, purkkitonnikalan, muurahaisten, perunalastujen ja tomusokeripintaisten valmisdonitsien alttarilla, lupasin äidille, etten koskaan käyttäisi huulipunaa enkä hajuvettä enkä kasvattaisi hiuksiani pitkiksi vaan pitäisin ne poikamaisen lyhyinä.  

Pysy varjossa, älä kävele auringossa. 

En, äiti.

Kuva: Israel Hinojosa Baliño

Jennifer Clementin kirja Varastettujen rukousten vuori (LIKE 2014). Tapahtumapaikkana Meksiko, Guerreron osavaltio, unohdettu vuorikylä. Kaikki tulevat äidit toivovat synnyttävänsä poikia. Kaikki syntyvät lapset ovat poikia, koska muu ei ole järkevää. Todellisuudessa kylä on täynnä äitien rumiksi maskeeraamia tyttölapsia ja äitejä, jotka toivoivat poikia, mutta saivatkin uusia hikipisaroita otsalleen. Miehet ovat lähteneet töiden perässä pääkaupunkiin tai pidemmälle, Yhdysvaltoihin. Äidit ja heidän rumat tyttärensä elävät tyhjässä kyläröttelössä, jonka hiljaisuuden rikkovat vain erilaiset uhat: tyttöjä etsivät katumaasturit, kasvimyrkkyä suihkivat helikopterit ja viidakon ihoon kaivautuvat äänet.

Äitiensä pettymyksenä elää myös neljän ystävyksen joukko. Ladydi on nimetty prinsessa Dianan mukaan. Ei heidän yhtäläisyyksiensä takia vaan Ladydin äidin miestään kohtaan tunteman kaunan vuoksi. María kärsii synnynnäisestä huulihalkiosta. Hänellä, toisin kuin muilla kylän tytöistä, on myös veli. Estefanin isä on tuonut vaimolleen "työmatkoiltaan" tuliaisiksi kuolettavan sairauden. Paulaa pidetään kauniimpana kuin Jennifer Lopezia. Paulan äidin rumennustoimenpiteistä on yhtä vähän hyötyä kuin yksittäisten mökkipahasissa vilistävien punamuurahaisten tuhoamisyrityksistä. Niinpä Paulan kohtalo on jo varhain selvä. Neljää tyttöä sitoo ystävyys, joka on kenties syntynyt olosuhteiden pakosta eikä tule kaikkien kohdalla ylittämään tulevia välimatkoja. Mutta kylässä heillä on usein vain toisensa.

Tarinankertoja Ladydi elää lapsuutensa juopon ja äksyn Rita-äitinsä kanssa, rakastaa salaa kaukaista isäänsä, kaipaa pois ja takaisin, ikävöi mennyttä ja tulevaa. Pienen kylän salaisuudet, katoamiset ja menetykset valmistavat häntä matkalle tuntemattomaan maailmaan, jossa elämä näyttää aluksi myös kauniita puoliaan. Äidin sanat, nurinkuriset rukoukset ja kiroukset ovat nuoreksi varttuvan Ladydin mukana alati. Sekä huumaavissa onnenhetkissä että turmiossa, kylmän auringon viilentämien seinien hehkussa.

Rita-äiti on hahmona erinomainen, yhtä aikaa raivostuttava ja hillittömän hupaisa. Hänestä pitää, vaikka ei ehkä haluaisikaan. Vahvat naishahmot viehättävät kirjassa ylipäätäänkin. Clement on tehnyt kirjaansa varten laajaa tutkimus- ja haastattelutyötä etenkin Meksikon naisvankilassa. Lukija pääsee turvallisen välimatkan päästä kurkistamaan maailmaan, joka on kauhistuttavuudessaan kiehtova. Pölyn, ilmasta napattujen puhelinsignaalien, tussilla väritettyjen hampaiden, tupakalla tehtyjen polttomerkkien ja virttyneiden kankaiden maailmaan. Jos tätä kaikkea voi näkemättä, kokematta, edes jollain tasolla ymmärtää, niin lukemalla Clementin kirjan sitä kannattaa yrittää.

Kuulemma kirjan englanninkielinen versio on hienompaa kieltä kuin tämä. Tarina on vavahduttava yhtä kaikki.

Ystäviä ovat ne, joiden kanssa jakaa vuoren. Tai sellin. Tai tupakan, jolla polttaa ihoonsa tunnistusmerkin. Skorpionin kohtaaminen voi tappaa. Mutta joskus näennäisesti kylmimmät ovat lopulta niitä, jotka rientävät apuun pyytämättä ja jättävät oven auki viilentävän tuulen tulla.