Katsokaa minua, tällainen minä olen. Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusi kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin. Minulla on monta hyvää ystävää, kokoisekseni oudon kelpo viinapää ja muutamia ajatuksia siitä, miten olla lempeä ja hellä. Minulla on päiviä.
Neuvot oli poimittu joko Kauniista ja rohkeista tai kreikkalaisista tragedioista, nämä kaksi taiteen muotoa ovat yllättävän lähellä toisiaan. Yksi nai tietämättään isänsä, toinen uhmaa kohtaloaan ja joutuu erämaahan tai takaisin Valleyyn.
Eikä kukaan halua olla veljensä varjoon jäävä Thorne. Joten jotain on tehtävä. Ja Iiris tekee niitä asioita, jotka jäävät meillä kirjan sivuilta tipahtaneilla vain ajatuksen tasolle. Toisinaan ehkä hyvä niin, mutta tämän kirjan kanssa on mukava suorittaa pieniä ajatusleikkejä. Ehkä omaakin elämäänsä voi muuttaa tutkiskelevampaan ja leikkisämpään suuntaan? Ainakin mielessään voi järjestää yksityisiä mielenosoituksia ja protestoida kangistuneita kaavoja vastaan. Hulvatonta ja viihdyttävää. Sata pistettä, kunniamerkki ja lukiessa nautittavaksi jotain kuplivan iloista. Kenties raikas hedelmälautanen ja kuoharia. Because you're worth it, ilman niitä hiustuotteitakin.
Tämä on kirja kaikille itseään arvostaville nuorille naisille. Ja ei-enää-niin-nuorille naisille, jotka muistavat tai ainakin haluavat muistaa, miltä tuntui olla nuori ja sallitusti kompuroiva. Ennen näennäisesti pakotetun vakavoitumisen tuskaa. Mutta ennen kaikkea tämä on kirja kaikille niille naisille, jotka eivät arvosta itseään tänään, mutta haluavat arvostaa itseään huomenna. Ja kaikkina tulevina huomisina.
(Yllä oleva kuva on napattu vanhasta Kiva Kalle -lastenkirjasta. Kuvittajana I. Helander)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Muut tarinoihin sukeltajat, olkaa hyvä, sana on vapaa <3