Kirjabloggaajan uudet kesätuuloset

Kesä on tuonut mukanaan pölyttyneiden kuvioiden uusimishaluja. Niinpä tämä blogi siirtyy uudistuneella ilmeellä toiseen osoitteeseen:

https://aarrekirjasto.wordpress.com/

Jatkossa luetut kirjat saavat mielikuvituksekkaampiakin analyysejä. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kirjoitukset eivät enää ole perinteisiä kirja-arvioita. Tulossa myös kirjailija-arvioita, yleistä kirjallisuushöpinää ja ties mitä vinkeää. Keskiössä on jatkossa teksti, ja tietenkin tärkein – kirjat. 

Myös kaikki aiemmin julkaisemani tekstit löytyvät uudesta osoitteesta.


Tervetuloa jatkamaan kanssani tarinoihin sukeltamista.

Kauniit ja rohkeat elämänohjeet

Katsokaa minua, tällainen minä olen. Olen Iiris Lempivaara. Aina minä kaipaan jonnekin, usein olen levoton. Minun sydämeni painaa 300 grammaa. Minulla on reikä sukassa ja aina uusia suunnitelmia, työ neuvojen jakajana ja uusi kenkiä joka viikko. Minä syön suklaata aamupalaksi ja joskus päivälliseksikin. Minulla on monta hyvää ystävää, kokoisekseni oudon kelpo viinapää ja muutamia ajatuksia siitä, miten olla lempeä ja hellä. Minulla on päiviä.

Niinkuin meillä kaikilla. Olen lukenut viime aikoina useamman kepeämpää kirjallisuutta edustavan teoksen, ja tämä on niistä ehdottomasti paras. Ikään kuin romaanin muotoon kirjoitettu self help -teos. Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014) alkaa ikävällä sattumuksella – vakaassa parisuhteessa elävä Iiris tulee yllättäen jätetyksi. Suruun ei kuitenkaan jäädä tässä teoksessa märehtimään, ei ei, vaan Iiris alkaa miettiä elämistään ja löytää vastauksia yllättäviltäkin tahoilta. Ne piileskelevät siskontyttären suloisissa vauvansilmissä, gynekologin vastaanotolla, huuruisissa laseissa ja tuoksuvissa kahviloissa. Naapurin Marja-Liisan mielestä Brooke ja Ridge tietävät parhaiten.

Neuvot oli poimittu joko Kauniista ja rohkeista tai kreikkalaisista tragedioista, nämä kaksi taiteen muotoa ovat yllättävän lähellä toisiaan. Yksi nai tietämättään isänsä, toinen uhmaa kohtaloaan ja joutuu erämaahan tai takaisin Valleyyn.

Eikä kukaan halua olla veljensä varjoon jäävä Thorne. Joten jotain on tehtävä. Ja Iiris tekee niitä asioita, jotka jäävät meillä kirjan sivuilta tipahtaneilla vain ajatuksen tasolle. Toisinaan ehkä hyvä niin, mutta tämän kirjan kanssa on mukava suorittaa pieniä ajatusleikkejä. Ehkä omaakin elämäänsä voi muuttaa tutkiskelevampaan ja leikkisämpään suuntaan? Ainakin mielessään voi järjestää yksityisiä mielenosoituksia ja protestoida kangistuneita kaavoja vastaan. Hulvatonta ja viihdyttävää. Sata pistettä, kunniamerkki ja lukiessa nautittavaksi jotain kuplivan iloista. Kenties raikas hedelmälautanen ja kuoharia. Because you're worth it, ilman niitä hiustuotteitakin.

Tämä on kirja kaikille itseään arvostaville nuorille naisille. Ja ei-enää-niin-nuorille naisille, jotka muistavat tai ainakin haluavat muistaa, miltä tuntui olla nuori ja sallitusti kompuroiva. Ennen näennäisesti pakotetun vakavoitumisen tuskaa. Mutta ennen kaikkea tämä on kirja kaikille niille naisille, jotka eivät arvosta itseään tänään, mutta haluavat arvostaa itseään huomenna. Ja kaikkina tulevina huomisina.


(Yllä oleva kuva on napattu vanhasta Kiva Kalle -lastenkirjasta. Kuvittajana I. Helander)