Money money money

Elämää voi muuttaa vain kirjoissa. Pyyhkiä kaiken pois yhdellä sanalla. Poistaa asioiden painon. Kumittaa katalat teot ja lauseen lopussa löytää itsensä yhtäkkiä toiselta puolelta maailmaa.

Keski-ikäinen Jocelyne pyörittää nuorena ostamaansa lankakauppaa. Elämä ympärillä pyörittää häntä. Jocelynen melkein kaima aviomies Jocelyn haaveilee hienosta autosta ja muusta luksuksesta. Aviopuolisoita yhdistää menneisyyden suru. Aikuiset lapset ovat lähteneet maailmalle. Toteuttamaan itseään, kumpikin parhaalla näkemällään tavalla. Eräänä päivänä Jocelynen ystävättäret, hurvittelevat ja jännittävämpää elämää tavoittelevat kampaajakaksoset, saavat Jocelynenkin lottoamaan. Miksei, huvin vuoksi. Mutta mitä tehdä, kun vastoin kaikkia odotuksia onkin voittaja?

Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja (WSOY 2013) etsii vastauksia syvimpiin moraalisiin kysymyksiin. Onnellisuuden määritelmä, rahan merkitys, tasapaino tyytyväisyyden ja kaipauksen välillä. Päähenkilö Jocelyne haaveili nuorena valkoisella ratsulla saapuvasta prinssistä ja taiteesta. Siitä, että hän olisi äitinsä arvoinen, isänsä mittainen ihminen. Nyt hän haaveilee siitä, että saa pitää rikkaruohonsa ja alkoholitonta olutta television ääressä juovan, perin tavallisen miehensä. Ja rakkauden, joka ei ole pumpulimaisen kevyttä vaan liiankin arkista, mutta hänen omaansa ja totta. Elämän, joka on kirjottu haaleilla väreillä, mutta jonka voi tunnistaa peilistä katsoessaan ikääntyvää vartaloaan.

Sillä tarvitsemamme asiat ovat arjen pieniä unelmia. Ne ovat pieniä hoidettavia asioita, jotka vievät meidät huomiseen, ylihuomiseen, tulevaisuuteen, ne ovat niitä pieniä asioita, jotka ostetaan ensi viikolla ja joiden kautta voimme ajatella, että ensi viikolla olemme edelleen elossa. 

Jos et vielä ole vakuuttunut siitä, että rahalla ei saa onnea, niin tämä kirja on erityisesti sinulle. Onnen koukkuja osoittaa, että äkkirikastumisen seuraukset ovat ennemmin katalia kuin henkistä elämää rikastuttavia. Sitä onkin äkisti kävelemässä lankkua pitkin kohti alligaattoreita. Ei ollenkaan voittajana vaan häviäjänä. Mielessään kuvat menneen köyhän arjen sanattomasta onnesta.

Onnen koukkuja on kuin kertomus täynnä pienoisnovelleja. Jokainen luku kuin oma tarinansa, vaikka onkin osa yhtenäistä kokonaisuutta. Kiehtovia ajatuskulkuja. Mutta iloinen kirja tämä ei ole. Ei se teos, jonka haluat ottaa mukaasi ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä, kun istahdat puistonpenkille tai nurmikolle lukemaan. Jos taas kaipaat muistutusta oman arkesi kauneudesta, lue tämä kirja, niin huomaat, että linnut laulavat heleämmällä äänellä ja vaatimaton aamiainen maistuu paremmalta.

Eikä muuten tee mieli enää ikinä lotota. Todetaan siis myös hyväksi keinoksi säästää rahaa.


Jos pidit tästä kirjasta, niin suosittelen:

Elisabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja